Cockerspanielin pentukarvan hoito ja trimmaus

Cockerspanielin pennun turkki kokee ison muodonmuutoksen koiran ensimmäisen elinvuoden aikana. Pikkupennun sileä, suora, lyhyt, lähes huoltovapaa karva muuttuu muutamassa kuukaudessa villavaksi, mattaiseksi pentukarvaksi. Tämä villava karva alkaa irrota murrosiän hormonaalisten muutosten myötä, ja alta löytyy parhaimmillaan silkkinen, suora, säältäsuojaava peitinkarva. Pentukarvan trimmaus ja hoito herättää jossain määrin hämmennystä sekä trimmaajien että pennunomistajien keskuudessa. Tämän postauksen luettuasi osaat hoitaa ja trimmata pentucockeria.

Pikkupennun helppo turkki

Luovutusikäisellä pikku cockerilla turkki on melko lyhyt ja suora. Turkki on siis helpoimmillaan. Toisaalta tässä vaiheessa pennun tulee oppia turkinhoitorutiineihin. Siksi helppo pentuturkki tulee pestä ja föönata säännöllisesti. 

Koneella leikattavia alueita - kaulaa ja korvien yläosan sisäpuolta ( ja useimmat leikkaavat myös ulkopuolen koneella) - kannattaa leikata säännöllisesti. Tassunpohjat leikataan tassusaksilla lyhyeksi ja tassu muotoillaan pyöreäksi ja korkeaksi. Intiimialueilta karva pidetään myös lyhyenä. Turkinhoitorutiineihin kuuluu myös turkin harjaaminen ja kampaaminen juuresta latvaan.

Pentuvillan kasvu kiihtyy

Kun pentu kasvaa, kasvaa myös turkki pituutta. Pennulle alkaa muodostua villavaa pentukarvaa. Alussa pentuvillaa on vähän ja se on lyhyttä. Myöhemmin pentukarva kasvaa pituutta ja villan määrä runsastuu. Varsin kiihkeää villan kasvu sekä määrällisesti että pituuden puolesta on n. 4 kuukaudesta eteenpäin.

Pentuvillaa ei tule missään vaiheessa ajella. Turkki tulee pitää selvänä harjaamalla ja kampaamalla sekä säännöllisesti pesemällä ja föönaamalla. Muista, että cockeri on turkkirotu ja koulutus turkinhoitoproseduuriin tulee tapahtua pentuna.

Trimmaustoimet tarkoittavat edelleen kaulan, korvien, tassujen ja pyllyn siistimistä. Haran käytöstä pentuvillaan näkee kahtalaista mielipidettä. Osa cockeri-ihmisistä on sitä mieltä, ettei pentuvillaa tule nyppiä eikä harata ennen kuin karva on niin irti, että se lähtee kerralla (= murrosiässä).

Oman kokemukseni mukaan pentuvillaa voi varovasti käydä läpi pohjavillaharalla, joka ei katko karvaa. Käytännössä Andiksen harvempi hara on turvallinen väline, kun sitä käytetään varovasti ja aina karvan kasvusuuntaan. Cockeri on nypittävä rotu, ja nyppimiseenkin pitää harjaantua nuorena, vaikka karvaa ei vielä kovin irtoakaan.

Kun villaa on runsaasti, joutuu tässä vaiheessa sietämään vähän homssuista trimmaustulosta. Varsinkin päälaen suhteen saattaa tehdä mieli tarttua ohennussaksiin. Trimmaajana olen kokenut pennunomistajien olevan tässä suhteessa ymmärtäväisiä. Vältän pentukarvan leikkaamista viimeiseen asti, koska nyppiminen on myöhemmin niin paljon helpompaa.

Murrosiässä karva vaihtuu

Cockerspanielin pentukarva alkaa irrota kunnolla murrosiän hormonaalisten muutosten myötä. Tämä vaihe ajoittuu yleensä 7-11 kuukauden ikään. Tässä vaiheessa villa voi alkaa takkuuntua herkästi. Tämä johtuu siitä, että karvaa irtoaa jonkin verran itsekseen. Se ei kuitenkaan pääse tipahtamaan pois pitkästä turkista, vaan takertuu herkästi vieruskavereihinsa ja karva alkaa takkuuntua.

Tässä vaiheessa kerätään satoa pentuajan harjoittelusta. Koira on murrosikäisenä herkimmillään ja turkki vaikeimmillaan.

Kun villa alkaa irrota, voidaan se turvallisesti nyppiä. Itse otan pohjavillaharalla varovasti karvan kasvusuuntaan kaiken, mikä kiltisti lähtee. Tämän jälkeen on varsinaisen nyppimisen vuoro. Päälaki, selkä, kyljet, rinta, etujalkojen etuosa ja reisi nypitään. Tekniikka on, että iho kiristetään mahdollisimman hyvin, nypittävän karvan päästä otetaan kiinni ja karva vedetään pois. 

Jos pentuvillaa on innostuttu leikkelemään, tämä vaihe voi olla työläs. Nypittävä karva on vaikeampi erottaa ja se voi olla tiukemmassa. Tällaisessa tilanteessa suosittelen, että nyppimistä ei yritetä tehdä kerralla vaan pienissä erissä ja karva kerrallaan.

Aikuisen cockerspanielin turkki

Rodunomainen trimmaus on tarkoituksen mukainen sekä turkin toimivuuden että koiran hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi korvien yläosan ajelu spanielelilla pitää korvan ilmastoinnin kunnossa, tai alaleuan ja huulten reunojen ajelu ehkäisee huulipoimun tulehduksia.

Turkin hoidon helppouden tai vaikeuden määrittää pitkälle se, onko trimmauksen pohjatyöt - nyppiminen, kuolleen karvan poisto, pesu ja föönaus tehty kunnollisesti. Mitä enemmän kuollutta höttökarvaa esimerkiksi helmoissa on, sen herkemmin tulee takkuja ja ulkoa kantautuvaa likaa, oksia ja muita elementtejä. Perusteellisella pohjatyöllä on vaikutusta turkinhoidon helppouteen tai vaikeuteen jopa enemmän kuin turkin pituudella. 

Täältä löydät vinkit ja videon cockerspanielin nyppimiseen:

https://www.tassutaikuri.net/l/cockerspanieli-nyppimistekniikka-video

ja pohjavillaharan käyttöön: 

https://www.youtube.com/watch?v=zmmqx4kmmBk&t=4s