Uusi valmis eläintenhoitaja - kiitollisuuspostaus

27.04.2019

Torstaina 25.4.2019 minulla oli näyttö. Niille jotka eivät vielä tiedä, aloitin eläintenhoitajaopinnot trimmaamisen osaamisalalta tammikuussa 2019. Samalla jäin opintovapaalle Tyrnävän tk:sta, jossa työskentelin psykiatrisena sairaanhoitajana. Toiminimen olin perustanut elokuussa 2017, jolloin aloin tehdä trimmauksia pienimuotoisesti kotonani Tuomiojalla.

Tämä matka on ollut mielenkiintoisuudessaan huikea. Pieni unelma siitä, että voisin sivutoimisesti tehdä muutakin kuin sairaanhoitajan töitä kasvoi harppauksin todellisuudeksi ja uudeksi elämäntavaksi. Koin meneväni kuin lastu laineilla ja päätös opintojen aloittamisesta avasi ovia odottamattomiin suuntiin. Koko aikaa on värittänyt aivan kummallinen tarkoituksenmukaisuuden tunne. Asiat ovat järjestyneet ihmeen helposti ja vain loksahdelleet kohdalleen. Koskaan en muista tällaista kokeneeni, vahvaa tunnetta siitä että tein oikean ratkaisun, jolla oli siunausta.

MIelenkiintoisinta on ollut, voiko trimmaajaksi oppia koulussa. Tunnen lukuisia mestareita, jotka ovat opiskelleet alalle rotu kerrallaan, eri rotujen kasvattajien avulla ja tuella ja valmistuneet sitä kautta alansa vahvoiksi osaajiksi. Mietinkin jo opintojen alussa, miten ihmeessä voi noinkin lyhyessä ajassa pystyä ottamaan haltuun koko rotujen kirjo. No, ei pysty, voin kertoa. Mutta valtavasti olen oppinut tänä aikana, enemän kuin koskaan uskoin mahdolliseksi.

Tämänhän ei olisi ollut mahdollista, elleivät oikeat ihmiset olisi osuneet kohdalleni ja olleet halukkaita minua opettamaan, muutenkin kuin koulussa. Ensinnäkin, sain tarvitsemani harjoittelupaikan heti ennen opintojen alkua Trimmauspalvelu Inkku Mustosella. Inkku on tehnyt nypittäviä rotuja käytännössä koko ikänsä, myös kasvattajana toimien. Lisäksi hän kertoi ja neuvoi minua avoimesti miten yritystoimintaa kannattaa pyörittää. Ja jaksoi keskustella aiheesta uudelleen ja uudelleen.

Koulun alettua minulle tarjoutui myös heti mahdollisuus toiseen harjoittelupaikkaan. Tuija Kärki (Kennel Equerry's), trimmausopettajani lupasi minulle myös harjoittelupaikan, ja Tuijan avulla ja tuella sain alkaa perehtyä villakoiramaailmaan. Hänen kasvatustyönsä tuskin tarvitsee esittelyä, ja minä keltanokka kädet täristen sain leikellä toinen toistaan ihanampia toy- ja kääpiövillakoiria. Tästä kaikesta lähti oppimispyrähdys, ja ihmetten vieläkin miten lähtökohdistani voi päätyä näinkin säädylliseen tilanteeseen leikattavien osalta. 

Valitettavasti maestrojen opissa jouduin tietenkin toteamaan myös, että olen liian vanha ehtiäkseni koskaan samalle tasolle tai edes lähelle Inkun taitoa nypittävissä ja Tuijan suoranaista taidetta villakoirien leikkaamisessa. Harjoittelupätkiä tuli näihin paikkoihin melkein joka kuukaudelle ja sivussa tein omia töitäni Tassutaikurissa. Voin kertoa, että koko tämän 15 kuukauden aikana on ollut ehkä 30 päivää, jolloin en ole trimmannut mitään, ja niistä ehkä puolet sellaisia, jolloin en ole myöskään opiskellut tai tehnyt jotain trimmaukseen tai yritykseeni liittyvää.

Muita merkkihenkilöitä ja mentoreita minulle ovat Juha Palosaari, joka koulussa meille opetti trimmausta ja eritysesti nypittäviä, Satu Utriainen joka on opiskelukaverini ja rautainen ammattilainen varsinkin spanielien saralla sekä Saana Tuomi (trimmausliike Groomer's, kennel Mindhunter), joka taas on kouluttautunut eläintenhoitajaksi hyvin nuorena ja toiminut trimmaajana siitä saakka, suorittaen hiljattain myös trimmaajan ammattitutkinnon. Saanalta ostin ensimmäisen karkeakarvaisen kettuterrierin Mindhunter Under MyThumbin eli Hukan, ja joka on siitä saakka paneutunut opettamaan minulle paljon, paljon kaikesta alaan ja koiriin liittyvästä.

Jaksan edelleen ihmetellä, mikä onni minulla olikin, että kennelmaailma oli ennestään tuttu ja miten tervetullut olinkaan näiden ihmisten työpaikoille ja kotiin. Ja miten monta ystävää olen saanut tämän matkan aikana.

Yläsavon ammattiopistoa en voi myöskään kyllin kiittää. Oppilaitoksen valinta oli selvä ihan pelkästään trimmausopettajien vuoksi. Kumpa heistä pidettäisiin kiinni! Koen myös opetuksen olleen muutenkin tasokasta, ja erityisesti eläinlääkäri-eläinten kouluttaja Anne-Mari Olbrichtin luennot koiran lisääntymisestä, lajinmukaisesta käyttäytymisestä ja kouluttamisesta jäivät mieleeni. Tutkintoon sisältyi myös paljon muuta, mutta ettehän te jaksa kaikkea lukea!

Koulukaverini olivat myös ihan parhaita. Aina löytyi keskustelukumppani niin mesessä kuin livenäkin tarvittaessa. Koulu toi siis mukanaan trimmajaverkoston, mikä on valtava voimavara muuten yksinäisessä työssä. Koulun myötä sain monta ihanaa ystävää.

Näyttötilanne oli jännittävä ja päivä pitkä. Kovin onnellinen olin kun sain näytön läpi rakentavan ja positiivisen palautteen saattelemana. Kiitos! Kiitos myös näyttökoirilleni Tepsulle ja Huldalle perheineen.

Läheiseni ja perheeni ovat olleet korvaamaton apu ja tuki kaikessa. Eihän siellä reissun päällä voisi näinkin ison koiralauman omistaja ja äiti olla, ellei kaikki hoituisi kotona niinä viikkoina kun asustelin Kiuruvedellä Lean luona tai trimmauskurssilla ja harjoittelussa ympäri suomen.

Sydänlämpöiset kiitokset teille kaikille!

© 2019 metakan.

Luotu Webnodella